Vuonna 2006 Acassusossa, Argentiinassa tapahtunut Banco Ríon ryöstö on yksi maailman nerokkaimmista ja elokuvamaisimmista pankkiryöstöistä. Ryöstöä johti Fernando Araujo, rikollisnero, joka tutki pankin turvallisuusjärjestelmiä, henkilökunnan rutiineja ja alueen ympäristöä kuukausien ajan ennen tekoa. Kyse ei ollut pelkästään rahojen varastamisesta, vaan koko viranomaisjärjestelmän huijaamisesta. Araujo ei ollut kiinnostunut väkivallasta, vaan suunnitteli ryöstön niin, että se olisi siisti, tehokas ja verta vuodatta. Hän kokosi ryhmän, jossa jokaisella oli selkeä rooli: teknisiä asiantuntijoita, tunneleiden kaivajia, näyttelijöitä panttivankitilanteen esittämiseen ja pakosuunnitelman toteuttajia. Heidän päämääränään oli luoda illuusio klassisesta pankkiryöstöstä yläpuolella, samalla kun todellinen suunnitelma tapahtui maan alla. Tämä yksityiskohtainen valmistelu, jossa yhdistettiin psykologinen harhautus ja tekninen osaaminen, teki Banco Ríon ryöstöstä rikoshistorian mestariteoksen. Araujo suunnitteli jopa ajankäytön sekunneilleen, jotta kaikki sujuisi ilman virheitä. Ryöstö ei ollut pelkkä rikos, vaan tarkkaan rakennettu temppu, joka sai koko kansakunnan haukkomaan henkeään ja rikostutkijat pohtimaan, miten tällaista voisi edes toteuttaa.
Ryöstöpäivänä viisi aseistautunutta miestä ryntäsi pankkiin, otti 23 asiakasta ja työntekijää panttivangeiksi ja vaati neuvotteluja poliisin kanssa, luoden vaikutelman tavallisesta pankkikaappauksesta. Samalla pinnan alla tapahtui jotain aivan muuta: todellinen suunnitelma oli käynnissä. Rikolliset olivat kuukausia aiemmin rakentaneet salaisen tunnelin, joka yhdistyi kaupungin viemäriverkostoon ja johti pankin holvialueelle. Pinnan yläpuolella ryhmä viivytteli, keskusteli poliisin kanssa ja näytteli ajan voittamiseksi, mutta maan alla ryöstöryhmä tyhjensi tallelokeroita, otti käteistä, koruja ja arvoesineitä arviolta useiden miljoonien dollarien edestä. Tunnelin käyttö mahdollisti täysin huomaamattoman paon, jota kukaan ei osannut ennakoida. Kaikki tehtiin ilman väkivaltaa, ja panttivangit pysyivät vahingoittumattomina. Poliisi ei tiennyt koko operaation laajuudesta ennen kuin se oli jo ohi. Tämä toteutus oli esimerkki huippuluokan suunnittelusta, jossa jokainen yksityiskohta oli tarkkaan harkittu: aika, paikka, psykologia ja arkkitehtuuri. Ryöstön loistava ajoitus ja kyky hämätä viranomaiset osoittivat, että kyseessä ei ollut tavallinen rikos, vaan tarkkaan rakennettu älykäs operaatio, jonka kaltaista maailma harvoin näkee.
Sillä välin kun poliisi oli saartanut pankin uskoen neuvottelujen olevan käynnissä, ryöstäjät suorittivat täydellisen katoamistempun. He katosivat tunnelia pitkin ja nousivat maanalaisesta käytävästä useiden korttelien päässä, jossa pakovälineet odottivat. Poliisin murtautuessa lopulta pankkiin useiden tuntien päästä, he löysivät vain hämmentyneet mutta vahingoittumattomat panttivangit sekä lapun, jonka ryöstäjät olivat jättäneet jälkeensä. Siinä luki: 'Rikkaiden naapurustossa, ilman aseita tai kaunoja, kyse oli vain rahasta, ei rakkaudesta.' Tämä viesti herätti valtavasti keskustelua ja teki ryöstäjistä monien silmissä kansansankareita. Heidän väkivallattomuuteensa, nokkeluutensa ja tarkka toteutuksensa ihastutti kansaa ja mediassa heidät kuvattiin kuin modernien Robin Hoodien kaltaisina hahmoina. Tämä pako ei ollut vain rikoksesta poistumista, vaan se oli tarinallinen huipennus, joka paljasti suunnitelman nerokkuuden ja sen, kuinka täydellisesti viranomaiset oli harhautettu. Pako suunniteltiin siten, ettei se jättänyt jälkiä eikä aiheuttanut paniikkia. Tämän vuoksi tapaus jäi historiaan yhtenä harvoista suurista ryöstöistä, joissa yhdistyi eleganssi, nerokkuus ja täydellinen hallinta joka vaiheessa.
Banco Ríon ryöstöstä tuli nopeasti kansainvälinen ilmiö. Sen poikkeuksellinen luovuus, älykkyys ja väkivallattomuus herättivät maailmanlaajuista kiinnostusta. Tapaus inspiroi lukuisia kirjoja, dokumentteja ja vuonna 2020 julkaistun suositun argentiinalaisen draaman 'El Robo del Siglo' (Vuosisadan ryöstö), joka perustui tarkasti tapahtumiin. Vaikka ryöstäjät lopulta saatiin kiinni, heidän rohkea ja mestarillinen toimintansa teki heistä pysyvän osan rikoshistoriaa. Heitä ei muisteta vain varastetusta rahasta, vaan siitä, kuinka he onnistuivat muuttamaan tavanomaisen ryöstön mestariteokseksi, jossa yhdistyi huolellinen suunnittelu, kärsivällisyys ja psykologia. Heidän toimintansa haastoi käsityksiä rikollisuudesta ja siitä, missä menee moraalinen raja nerouden ja rikoksen välillä. Nykyään tapausta käytetään rikosoikeudellisessa koulutuksessa esimerkkinä siitä, kuinka tarkasti valmisteltu rikos voi toteutua ilman uhreja tai väkivaltaa, ja kuinka yhteiskunta suhtautuu rikollisiin, jotka rikkovat sääntöjä poikkeuksellisen älykkäästi. Banco Ríon ryöstö elää edelleen kulttuurissa ja rikoshistoriassa esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun luovuus, kylmähermoisuus ja äärimmäinen suunnittelu yhdistyvät.